Metsähallitus suojelee retkeilijöitä purkamalla laavuja

Metsähallitus on omituisella asialla Suomen retkeilyluonnossa. Viidennes sen hoidossa olevista tulipaikoista, laavuista ja autiotuvista on poistumassa. Luontopalvelut tiedottaa hävittävänsä vähimmällä käytöllä olevia kohteita, ja poistoa perustellaan varojen puutteella ja asiakasturvallisuudella.

Metsähallitus on laittanut myyntiin huomattavan joukon oikein hyväkuntoisia laavuja ja tupia edellyttäen, että ostaja purkaa ja kuljettaa ne pois. Lisäksi Metsähallitus hakee kunnista ja yhdistyksistä halukkuutta kummisopimusten tekemiseen eli ottamaan vastuuta paikkojen hoitamisesta. Esimerkiksi Kuhmossa melojat tarjoutuivat ottamaan vastuulleen Lentuan saaressa olevan laavun, joka on palvellut heitä järviretkillä. Tämä ei Metsähallitukselle sopinut, koska kyseinen laavu oli jo päätetty eliminoida ja tilalle tarjottiin mantereella sijaitsevaa kohdetta, joka ei taas melojia kiinnosta.

Vähäinenkin silmäys karttaan paljastaa, että kohteita on poistumasta myös helposti saavutettavilta  ja lapsiystävällisiltä lähiretkeilyalueilta.  Kauempana olevat reitit taas ovat tarjonneet kulkijoille juuri sitä, mitä ihminen luonnosta kaipaa: ei jonossa kulkemista, ei roskattuja nuotiopaikkoja, ei mukana kuljetettavien kaiuttimien räimettä.  Nämä retkeilijät tulevat oikein hyvin toimeen ilman Metsähallituksen asiakasvastuuta ja kunnossapitoa: ei haittaa, vaikka umpeen kasvavan polun alussa on tieto kunnossapidon lopetuksesta.

Se sen sijaan haittaa erittäin paljon, että jossain korpien kätköissä oleva laavu nuotiopuineen aiotaan purkaa ja siirtää pois. Myös jokien varsilta on poistumassa tärkeitä sääsuojia ja lepopaikkoja.

Hölmöin teko Metsähallitukselta oli lukita koronan takia paitsi autiotuvat myös niiden puuliiterit. Väsynyt ja nälkäinen kulkija ei siis voinut edes sytyttää tulia.

Resurssipulaan on helppo vedota, mutta samalla, kun Metsähallitus on karsimassa kaikkein luontoystävällisimmän retkeilyn mahdollisuuksia, se investoi mahtavasti läpi Suomen rakennettaviin moottorikelkkareitteihin. Varaa sillä tuntuu olevan nyt myös laavujen purkamiseen. Luonto itse hoitaa vuosikymmenten saatossa metsiin lahoavat rakennelmat, eikä Metsähallituksen tarvitsisi haaskata varoja niistä huolehtimiseen. Polun päähän vain lappu: ”Ei kunnossapitoa. Liikkuminen omalla vastuulla.” Puiden maalitäplät, karttaohjelmat ja kompassi pitävät kulkijan tietoisena omista poluistaan ja omasta vastuustaan liikkumisessa.

Kävin juuri poistettavaksi tuomitulla laavulla saapasreitiksi muutetun reitin varrella ja kas kummaa: ne harvat kulkijat olivat pitäneet paikan siistinä, pilkkoneet valmiiksi polttopuut ja jättäneet muovipussiin nivaskan hyttyskierukoita seuraavaa tulijaa varten.  Ei kaikkeen tarvita Metsähallitusta. Ei myöskään laavujen purkamiseen.

Marja-Stiina Suihko
Kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)
Kuhmo